Takaisin

Juntti, lapsuuden ystävä, kanssakasvaja.

Ja ennen kaikkea rakas ja korvaamaton lemmikki!

Rontti

- tunnetummin Juntti (11.08.1991 - 07.04.2010)

Junttina tunnettu kissa oli yksi kultaisimmista kissoista, jota olen lyhyen elämäni aikana kohdannut. Juntti on jokaisessa lapsuudenaikaisessa muistossani. Juntti on myös ensimmäisissä muistoissa, niissä muistoissa siltä ajalta, kun ei maailman menosta juuri ymmärtänyt, ja osaan kuvitella hänet selvästi.

Elämäni on ollut parempi saadessani kasvaa Juntin kanssa, vaikka enimmäkseen tämä oli ulkona paljon... Kotiin kuljetti millon minkäkin muotoista saalista ja pomotti jopa koiraamme. Hmm... Tästä kissasta riittäisi kerrottavaa monelle vuodelle eikä hymyilyn aihe loppuisi kuin vasta tarinan lopussa.

Vuoden 2010 tammikuussa näin Juntin vielä hyvässä kunnossa äitini asunnossa Espoossa. Hoikistuneena, heikentyneenä, mutta silti vielä ihan eloisana.. Muistan heränneeni yöllä Juntin tullessa viereen nukkumaan ja vieneeni tämän vessaan oksentamaan... Vielä silloin näytti siltä, että Juntti näkisi 19. syntymäpäivänsä.

Minulla oli auto talvisäilytyksessä Tuusulassa ja tarkoituksenani oli hakea auto kotiin, oli lunta maassa tai ei, 1.4.2010. Vietin sen viikonlopun poikaystäväni kanssa äitini luona, jossa näin Juntin taas....

Juntti oli parissa kuukaudessa hukannut viimesimpiä rasvavarojaan, se oli laiha, luut paistoivat ja siitä näki ettei sillä ole enää hyvä olla. Minuun sattui katsoa tätä mutta pakotin itseni katsomaan, koskemaan, pitämään sylissä... Olihan vanhus kuitenkin tullut minua vastaan ovelle ja katseli ihmeissään minun kärsimystäni. Tässä vaiheessa tiesin, että Juntti ei eläisi enää kauan.

Olin juuri käynyt Pörröä katsomassa Klaukkalassa, 4 viikon ikäistä kissanpentua, joka olisi 8 viikon kuluttua minun. Minun olisi pitänyt olla onnellinen, mutta en kyennyt siihen, tietäen että pentu joka oli sylissäni, painoi oletettavimmin enemmän kuin Juntin jo iäkäs ruho...

Hyvästelin Juntin 4. huhtikuuta, kiitin tätä minulle antamastaan ajasta ja pyysin anteeksi tämän huonoa oloa... 7. päivä sain viestin äidiltäni että Juntti on siirtynyt tuonpuoleseen, tämä on nyt kivuista vapaa.

Juntti elää muistoissamme ikuisesti, enkä halua kenenkään muistavan hänen viimeisiä hetkiään hänen ollessaan huonona. Mieluummin haluan kaikkien muistavan kissan joka toi kotiin peltohiiriä, sekosi kissanmintusta ja jaksoi leikkiä pitkiä aikoja.

Lepää rauhassa kultaseni, Juntti, epileptikko ja myöhemmin kuuroutunut kissa. 11.08.1991 - 07.04.2010