Takaisin

Sepi, olen pahoillani että näin kävi

Sepi tuli elämäämme mukaan pentuna, vuonna 2009 ja oli avopuolisoni Mikan lemmikki. Ongelmat Sepin kanssa alkoi vain pari viikkoa meille saapumisen jälkeen. Varhaiskypsänä ja voimakkaasti merkkailevana elämä Sepin kanssa oli loppun asti todella, todella rankkaa, eikä viimeisen matkan päättäminen pojalle ollut silti yhtään helppoa...

Sebastian

- tunnetummin Sepi (11.07.2009 - 01.08.2012)

Kuvia Sepistä

Pentuna Sepi oli mitä ihanin ja hellyyttävin kissa. Seurallisimpia lemmikkejä mitä olen tavannut, aina vieressä, aina leikkimässä... Todella aktiivinen tapaus.

Jossain vaiheessa pentuna jokin meni pieleen ja Sepi aloitti kroonisen merkkaamisen. Kaikki vaatteet, muovipussit ja pahvilaatikot, jotka olivat lattialla, oli hyvin nopeasti merkattuna. Tämä kaikki merkkailu pistettiin varhaiskypsyyden ja silloin vielä olleiden pallien piikkiin. Mutta kun Sepi leikattiin 5,5 kuukauden iässä, asia ei parantunut yhtään.

Meidän muutettuamme Helsingistä Varkauteen, oli hetken rauhallista, mutta sitten asiat paheni jälleen. Makuuhuoneen ovi tuli olla visusti kiinni tai sänkyyn oli pissitty samantien.

Tilanne helpottui Pörrön tulon myötä, mutta hetkellisesti vain. Kohta tilanne taas paheni ja edes laatikollakäynti ei tuntunut onnistuvan hyvin, tämä tosin korjaantui kannellisen ja ovellisen hiekkalaatikon myötä...

Lääkärilläkäyntejä ja lääkkeitä, mikään ei auttanut kuin hetkellisesti, kukaan ei ymmärtänyt Sepin elämässä olemisen rankkuutta. Aina vieraiden tullessa luokse, Sepi oli maailman paras ja herttaisin kissa, ei koskaan tehnyt mitään, mitä normaalisti teki. Vieraiden lähdön jälkeen ongelmat aina palasivat, joskus vieraiden pysyessä pidempään pääsivät nämäkin näkemään elämän oikeasta kulmasta.

Sepin elämän paras kaveri oli meidän persialaiskissa Roope, joka piti päästää ajasta ikuisuuteen joulukuussa 2011. Roopen poismenon jälkeen Sepin olo tuntui pahenevan todella paljon, jolloin alkoi hyökkäilyt muita lemmikkejä kohti.

Koitimme etsiä Sepille toista kotia, missä tämä olisi ainoana lemmikkinä, kun ei toiminut toisessa eläinperheessä oleminen. Kuitenkin poika oli niin seurallinen, että en uskonut senkään auttavan pysyvästi.

Päätös Sepin nukuttamisesta oli vaikea, mutta tiedän sen olleen oikea. Oma terveydentilani alkoi kärsimään Sepin läsnäolosta tammikuusta lähtien, kun ongelmat pahenivat jyrkimmiten...

Todennäköisemmin Roopen uurna haudataan Sepin haudan viereen sitten kun olen kykenevä luopumaan uurnasta. Tällöin kaverukset olisivat ikuisesti yhdessä.

Ikävä on. Vaikka kanssaelminen olikin tajuttoman rankkaa ja voimia vievää. Taloon jääneet kissat eivät ole hirveämmin Sepiä ikävöineet, joka sekin vahvistaa sitä, että lopetus oli oikea päätös... Sepi alkoi käymään omien kissojen kimppuun niin paljon, että helpotus heillekkin. :(

Lepää rauhassa poika pieni, olen pahoillani etten voinut auttaa sinua... Sepi, 11.07.2009 - 01.08.2012.