Takaisin pentuihin

Darkie's 9.2

Koska Ruusun suunnitelmat ovat yhä auki, mutta Nala tuli pakollisena väliin, saa Nalan ja Aatun suunniteltu pentue merkinnän 9.2, tämä tarkoittaa että Ruusun seuraava paritusyritys täysin uuden kollin kanssa saa uuden pentuenumeron itselleen.

Nalan ensimmäinen, ja mahdollisesti ainoa, pentue tehdään tiukemmalla siitosprosentilla Aatun kanssa Nalan äidin Haikun päädyttyä sterilisaatioon enen toista pentuettaan. Tämän parituksen tiukemman linjasiitoksen vuoksi tulevat pentueet tästä linjasta on katsottava tarkemmin. Pyrin välttämään linjasiitosta viimeiseen pisaraan asti, mutta tällä kertaa otan tietoisen ja avoimen riskin.

Aatun munuaistilanteen takia Aatu penkitettiin kollin hommista pysyvästi ja tilalle tuli Aatun ilmielävä kopio, oma poikansa Dollgarden's kissalasta. Kapu on isäänsä korkeampi, pidempi ja painavampi - mutta eritoten kalloltaan isäänsä sirompi. Kapu on tottakai Aatua tuntuvasti nuorempi ja voi kasvaa vielä vaikka ja miksi. ♥

Nala vietti intohimoiset treffit Kapun kanssa elokuun 10.-13. päivä, onnistuneita astumisia tapahtui 11.8. ja 12.8. ja seuraavaksi jäädäänkin odottamaan tuloksia! Jos Nala tuli kantavaksi, on pentueen laskettu aika 15.10. tienoolla. :)

Pentue syntyikin maailmaan laskettuna päivänä, joskin yöllä. 15.10.2022 kello 4 yöllä Nalalla alkoi ponnistelut ja Nala puski maailmaan 7 pentua! 5 tyttöä ja 2 poikaa, pojista toinen syntyi kampurajalkana ja ulkoisesti hieman oudon näköisenä. Pentua tarkkaillaan alati.

FI*Darkie's Väri ja sukupuoli Status
Horagai "Venla" suklaatabby bicolor (kilpikonna?)/ ♀ Varattu
Kokyu "Zoe" suklaatabby colorpoint) / ♀ Varattu
Koto "Vaahtis" suklaatabby bicolor / ♀ Sijoitettu
Shinobue "Bella" suklaakilpikonnatabby mitted / ♀ Sijoitettu
(Taiko) "Mokka" ruskeatabby bicolor / ♂ Menehtynyt 23.12.2022
"Kippura" (kampurajalka) punatabby bicolor / ♂ Menehtynyt 8.11.2022
Biwa "Ditto" suklaakilpikonnatabby colorpoint / ♀ Varattu

Yhdistelmästä

Nala ja Kapu

CH FI*Darkie's Haikai, "Nala" (RAG h 04 21) x FI*Dollgarden's Kalimeris, "Kapu" (RAG n 04)

Vanhempien sukutaulut (sukusiitos 2,76% 10. polvessa)

Yhdistelmä on PG-vapaa.

Lähtöpainot;

Tämä pentue oli uskomattoman raskas. Raskautta tuli monella eri tavalla, monen eri tekijän summana. Raskausasteeseen vaikutti Kippuran tuomat ongelmat, kouluni vaativuus että pentueen myöhemmin kohtaamat ongelmat. Nalan hormonihuurut vaikeutti jokapäiväistä arkea mittavasti aina siihen asti että imetys estettiin. Koska pentue jätti niin syvät jälkensä, on pentueen tiedot väliltä 7.11.2022 - 26.1.2023 ovat kirjoitettu jälkikäteen, 6.4.2023.

16.1.2023 (kopioitu suoraan Facebookista)

Tänään vihdoin saatiin rekisterinumerot pennuille. Sitten vielä toivotaan, että rekisterikirjat löytävät perille.

Tänään sterilisaatiossa kävi Nala, Ditto, Venla ja Zoe, olisi ollut kiva saada kissoille heti rekisterikirjaan merkinnät kohdalleen, mutta pentueen värien hahmottaminen on ollut tosi vaikeaa. Julkaisutahtini on ollut huono käsiin levinneen uupumustilanteen kanssa ja koitan vain saada pennut kunnialla maailmalle.

Vatsavaivojen kanssa ollaan tässä kamppailtu viimeiset 2 viikkoa, itseasiassa siitä lähtien kun Vaahtis uuden vuoden alla vieraili Viikissä ultrassa. Samana päivänä kun Vaahtis sai diagnoosiksi tulevan ripulin, oli Ditolla myös ripuli yllättäen.

Hoidettiin, tutkittiin kakkaa että tiedetään miten madotetaan, kokeiltiin tukiruokia ja näin poispäin. On mennyt päiviä kun tulee korkeintaan 'vähän löysä' tai 'turhan märkä' kakka ja taas kun vähiten odottaa, tulee limainen vesiripuli.

Kakkanäytteet meillä oli jälleen negatiivisia, tuloksissa kesti hurjan kauan kun alkuvuoden pyhät tottakai iski meidän näytteiden kanssa päällekkäin. Tulokset tuli ja oli taas viikonloppu.

Tänään soitteli sitten Vaahtista ja Dittoa Saaressa tutkinut lääkäri ja todettiin että varsinkin pahimmalle potilaalle kokeillaan 7 päivän antibioottihoito, koska tarttuvasta taudista ei näennäisesti ole nyt kyse, mutta jokin tyttöjen suolistoflooraa sotkee. Toivotaan, että Tylosin ja kokkibakteerien boosti kissoille toimii ja saataisiin pennut terveiksi sekä uusiin koteihinsa.

Tämä pentue on ollut katastrofi. Katastrofia katastrofien päälle. Olen alati puntaroinut vaihtoehtojani ja näiden pentujen kotiuttamisen jälkeen (kunhan saan sivut ajantasalle) vetäydyn sivuun, ainakin hetkeksi.

Olen kuullut monia kannustuksia siitä että kannattaa vain jatkaa, mutta tarvitsen vähintään hyvän tovin että tämän pentueen langettama epäonnistumisen varjo nousee harteilta... Ja että saan itseni taas vähän parempaan kuntoon.

Olen hurjan kiitollinen kannustuksesta, jota olette minulle jakaneet. Yksityisesti, julkisesti ja yhdessä, niin usein eri keinoin.

Kiitos siitä. ♥

31.12.2022

30.12.2022

Vaahtis sai peräruiskeen, jonka avulla kakkaa saatiin tulemaan ulos. Suolen liike näytti ultrassa hitaalta ja vatsan vetävyys heikolta. Ruokahalua ei ole liki lainkaan, mutta tähän voi olla syynä vatsan vetämättömyys. Vaikka eilen illalla tytär kakkasikin, tuntuu yhä tänään olevan hurjan täynnä.

Ultraspesialisti sai sanotuksi että todennäköinen ongelma edessäpäin on akuutti ripuli, jota lähdetään tukihoitamaan seuraavaksi. Ei sentään merkkejä tukoksesta tai tuppeumasta.

29.12.2022

Olisihan se pitänyt tietää että vielä saadaan lääkärikäyntejä tälle vuodelle.

Vaahtis on ollut vaisu ja oksenteleva, oksensi pari kertaa (klo 22 ja uudelleen 01) eikä saamistaan tukihoidoistaan huolimatta (pahoinvoinnin estolääke + nesteytys) ruoka tahdo maistua. Kyseessä voi olla rokotereaktio, tai jotain aivan muuta.

Aamulla asioitiin Saaressa ja käynti oli ihan yhtä tyhjän kanssa - ultrattua ei saatu ja viisaammaksi ei tultu. CatVet ei kerennyt ottamaan meitä vastaan mutta onneksi Viikki kelpuutti meidät sisään. Ultrattiin ja tutkittiin, mutta emme tulleet viisaammaksi. Huomenna tullaan heti aamusta kun on enemmän henkilökuntaa paikalla.

27.12.2022

Vihdoin positiivinen eläinlääkärikäynti - tyttöporukka sai tänään mikrosirut ja ensimmäisen rokotteen. Kenelläkään ei kuultu sivuääniä, kukaan ei aristanut mitään, kenelläkään ei ollut möykkyjä taikka vääriä eritteitä missään. Porukka reippaasti asteli toimenpidepöydälle ja tarkkailivat innoissaan. Huomasin valmistautuvani jo ennakkoon ihan kaikkeen mikä voi mennä pieleen ja teki hurjan hyvää saada positiivinen käynti pohjalle.

Tyttäret ovat hurjan isoja. ♥ Painot tottakai vaihtelee jossain määrin aamusta iltaan ja päivästä toiseen, riippuen kuka oli käynyt laatikolla ennen klinikkaa ja kuka söi eniten aamupalaa, mutta tänään klinikalla painot seuraavanlaiset;

Koko sydämestäni toivon että viimeinen eläinlääkärikäynti tälle vuodelle (ja tälle kuukaudelle) oli tässä. Suunniteltuja käyntejä tässä kuussa oli kaksi - Aatun munuaiskontrolli ja pentujen ensirokotus... Toteutuneita käyntikertoja eläinlääkäriaseman ovista sisään tässä kuussa on ollut 9...

23.12.2022 (kopioitu suoraan Facebookista)

Tänä vuonna meiltä ei tule joulukuvaa.

Meiltä ei tule iloisia joulu-uutisia.

Mutta kaikesta huolimatta toivon että te saatte nauttia tästä pyhästä lämpimästi...

Raskainta joulua mitä voin kokea... Meidän Mokka, jolta suolen tuppeuma 2 viikkoa sitten, alkoi oksentaa eilen illalla ja oli hiukan voipuneempi kuin sisarensa. Tänään konsultoitiin leikannutta eläinsairaalaa heti aamusta kun oksentelu jatkui. Tunsin itse(kin) pienen tiiviin massan Mokan vatsassa ja pelkäsin suolen tuppeutuneen uudelleen. Reippaista reippaimman pienen pojan kanssa Viikkiin aamulla jossa alkutoimenpiteiden jälkeen päästettiin hössöttämään.

Ultrassa paljastui että suolessa on vierasesine. Jokin lankaisa, joka näytti että olisi liikkumassa suolen loppua kohti itsekseen... Mutta ei reilussa 6 tunnissa lähtenytkään liikkeelle. Vaihtoehtoja ei ole tässä kohtaa monia. Voitaisiin yrittää leikkausta, joka voi olla pienelle kissalle liikaa ja suoli on voinut vaurioitua. Voitaisiin yrittää tukea huomiseen ja toivoa että tukos liikkuisi.... Tätä jarruttaa se, että Mokkasiinin suolet ovat yhä äärimmäisen hitaat ja näiden stimulointi saattaisi aiheuttaa repeämän.... Kolmantena vaihtoehtona on eutanasia vielä kun poika on kunnossa ja iloinen, eikä kipeä.

Keskustelu omistajan, ystävien ja lääkärien kanssa johti siihen, että ollaan nyt matkalla Mokan luokse. Mokka saa olla viimeiseen hengenvetoon tutussa sylissä niin suuren rakkausmäärän kanssa mitä voin pienelle kissalle tarjota.

Tulen kantamaan tätä mukanani lopun ikääni, koska en tiedä olisinko voinut jotenkin toisin toimimalla mahdollistaa pienen kissan elämän.

Tunnen suurta syyllisyyttä tästä kauan.

Olen täydellisen rikki tämän pentueen jäljiltä.

19.12.2022

Pentue 9 viikkoinen. Pentueen pienin on tällä hetkellä Ditto, jonka paino on 1,35 kiloa ja suurin on Bella, hurjalla 1,57 kilon painolla. Myös Vaahtis tulee perässä ja ylitti 1,5 kiloa sunnuntaina.

Hurjan huonosti olen päivittänyt pentuasioista, tai mistään, mutta elämästä on n. 92 % mennyt kissojen hoitamiseen, loput 8 % tulee tasapainoteltua nukkumisen, kouluhommien ja parisuhteen välillä – eikä aina niin taidokkaasti.

Mokallekin haettiin antibioottikuuri keskiviikkona; tiistai-iltana haavaa tarkastaessa huomasin haavan alueen olleen turvoksissa. Haavalappua poistaessani olin pistänyt turvotusta merkille, mutta oletin vielä silloin kyseessä olevan tikkireaktion, kuten naaraille steriloidessa tulee. Mittailin Mokalta lämpöä, olin yhteydessä Viikkiin. Myöhemmin illalla huomasin haavan olleen kova kosketukselle ja tarkastin haavan uudelleen, painoin kovettuneeseen turvotukseen ja ruven alta purskahti märkäistä eritettä ulos. Soitto Viikkiin ja seuraavana aamuna heidän ohjeellaan Saareen hakemaan antibioottia. Antibioottia onkin annettu 3 kertaa päivässä ja annetaan vielä hetki.

Muutoin Mokka voi fantastisesti – leikkiä riittää, vauhtia riittää ja poikaa saa koko ajan olla toppuuttelemassa hyppimisestä. Vielä tulevaan torstaihin asti saa haavapukukin olla päällä (ellei jatka erittämistä) ja sitten päästään siitäkin. On niin äärimmäisen tärkeää estää haavan alueen nuoleminen. Ainakin vielä ensi yön Mokka saa viettää sturdissa jonkun siskoistaan seuranaan, muuten tuntuu että vauhti ei enää aiheuta ongelmia.

Olen yhä tasapainoitellut ajatusteni kanssa kasvatuksen tulevaisuudesta, tästä pentueesta näillä näkymin Vaahtis menee sivuun kasvamaan ja tämä antaa minulle aikaa puntaroida vaihtoehtojani, kuten myös edetä opintojeni parissa. Tämä vuosi on ollut monella tapaa raskas ja tämä pentue on verottanut hyvinvointiani lukuisat kerrat. Eräänä iltana Bellakin ontui akuutisti eikä saanut yhtäkkiä jalkoja alleen, sittemmin tyttö on jatkanut hyppimistä normaalisti ja juossut yhtä lailla kuin muutkin. Huomenna mennään kuitenkin käymään CatVetissä ja katsotaan, onko kyseessä ollut hetkellinen asentovirhe vai jokin suurempi ongelma.

Pentue on ollut raskas, mutta onneksi hyviä ja ymmärtäväisiä koteja on tiedossa! Venlalle kodin etsintä on yhä vaiheessa, mutta kyselyitä on kyllä tullut. :)

Tämän pentueen rekisteröintikin on vielä vaiheessa vaikka jo ensirokotukset kutsuvat. ^^' Tyttäret ovat niin hailakoita että värejä on saanut selvittää kaikkien eri lamppujen alla, eikä siltikään ole täyttä varmuutta kuin kolmesta kissasta. :D

11.12.2022 (kopioitu suoraan Facebookista)

Mikä on pennun hintalappu kasvattajalle? Missä kohtaa se pennun hoito muuttuu niin kalliiksi, että romuttaa koko talouden? Missä kohtaa on todettava, että nyt riittää? Niin rahallisesti kuin henkisestikin?

Tämmöisiä ajatuksia on pyörinyt päässä lukemattomia eri variaatioita viimeisen 3 päivän aikana. Pelko ja sen tuomat tunnetilat kulminoituivat nyt Mokan kotiutuessa ja potilaskertomusta lukiessa, kun katson pientä ja laihtunutta kissaa ja vertaan sitä erittäin eloisiin siskoihinsa.

Sydämen päällä niin järisyttävän raskas kivi, kun koitat ennakoida mitä tulevat kaksi viikkoa pitävät sisällään, tai pikemminkin mitä tulevat päivät sisältävät. On tarkkailtava toipilaan laatikkokäytöstä, ruokailua, juomista, haavan aluetta, eloisuutta ja vielä hakea erikseen lääkkeet huomiselle piikitettynä. Näin pientä kissaa kun ei voidakaan hoitaa vain suun kautta annettavilla lääkkeillä, koska perinteiset tulehduskipulääkkeet ovat suolistoon kohdistuneen leikkauksen takia poissuljettuja.

On tarkkailtava kaikkea. Ihan kaikkea. Ja jos mikään kaikessa, mikä kissan elämään kuuluu, tuntuu poikkeavalta millään tapaa – on soitettava ja kysyttävä tarvitseeko kissa jotain muuta kuin kotona tukihoidon.

Olen uuden asian edessä, koska yhdelläkään kissallani ei ole aiemmin tullut suolitukosta. Tajusin tänään, että Mokka on toinen kissani ikinä (muistaakseni kaikki kasvatit mukaan lukien) joka on päätynyt teho-osastolle. Ensimmäinen osastolle päätynyt oli Kin ja Kin vietti osastolla vain pari tuntia ennen kuin menehtyi. Mokan ja Kinin tilanne ei tietenkään ole verrannollisia keskenään, mutta molemmat symboloivat omilla tahoillaan uskomattoman huonoa tuuria.

Pelkään kuitenkin, että en osaa hoitaa Mokkaa oikein. Entä jos ruokin pientä kissaa liikaa? Tai liian vähän? Jos Mokka pääseekin syömään raakaa kanaa, kun sitä hän niin kovasti havittelee? Entä jos suoli ei lähdekään liikkumaan normaalisti, tai entä jos en huomaa tikkien pettävän?

Olen katastrofiajattelija ja olen aina ollut. Olen henkilö joka pyrkii valmistautumaan jokaiseen mahdolliseen (ja mahdottomaan) lopputulokseen, joka pahimmillaan tarkoittaa että kärsin kahdesti. Olen pakotetusti realistinen ja tiedostan hyvin missä omat kykyni saavuttavat mittansa, jonka vuoksi joudun jo ennakkoon suunnittelemaan useita ikäviä tapahtumia, kuten sen että jos komplikaatioita tulee ja tarvittaisiin uusi leikkaus, ei talous tule sitä kestämän. Edessä on kuitenkin vielä Aatunkin onkologikäynti, josta tästäkin tulee todennäköisesti pulittaa liki nelinumeroinen summa. Puhumattakaan, jos tulokset ovat sitä pahinta kastia mitä odotan niiden olevan.

Mokan hoitojen hintalapuiksi (Evidensia keskiviikkona, CatVetin ultraus torstaina ja Viikin toimet torstaista lauantaihin) on noussut vakaasti nelinumeroinen summa, joka ei vielä ala kolmosella, mutta ei siihen kauaa mene. Tästä huolimatta eihän oma saatavuuteni kissasta suurene. Eikä juoksevien kulujen osuus pojasta vähene. Kiitän suuresti Agriaa jos ottavat myös Mokan leikkauksen Nalan vakuutuksesta, koska tällöin säästän sievoisen summan – jota sitäkin maksan pitkän tovin pois, mutta en niin pitkää mitä maksaisin liki kolmea tuhatta euroa. Ikävä kyllä suorakorvauspalvelut eivät ole käytössä viikonloppuisin, jotta laskun summan olisi saanut lyhennettyä suoraan kassalla.

En voi kuin toivoa, että mitään komplikaatioita ei tule. Joudun myös puntaroimaan ankarasti omat rajani kasvattajana ja tunnustelemaan sitä, että oliko Darkie’s kissat tässä. Saanko tästä itse enää irti muuta kuin heikomman mielenterveyden? Olenko saavuttanut mitään? Viekö tämä enemmän voimavaroja kuin antaa? Onko 11 vuotta ja 9 pentuetta paras mihin pystyn?

9.12.2022 (kopioitu suoraan Facebookista)

Soittivat vihdoin Viikistä yhden aikaan - Mokka on vironnut aika hyvin, on jopa vähän leikkinyt, mutta ei vielä syö eikä juo itse. Kova mielenkiinto olisi ruokaa kohtaan, mutta ei ole vielä syönyt.

Valkosolut on aika korkealla vielä, lähetetään poistettu suolen palanen patologille jotta saadaan vastauksia miksi näin kävi. Jotain ongelman alkuja oli yöllä ollu rauhoitteen takia (en enää muista mitä sanoi), mutta on nyt toennut siitäkin.

Suolen liike on vielä vähän laiskaa ja miettivät pitäisikö sitä koittaa tukea lääkkeillä vai oisko se riski sit tikkien kanssa. Pientä ripulia on myös ollut, mutta voi olla osaltaa opioidienkin takia. Suolesta poistettu palanen läheteään patologin tutkittavaksi jotta saadaan vähän vastauksia siitä että miksi näin kävi muutoin niin terveelle kissalle.

Mutta joutuu olemaan ainakin toisen vuorokauden vielä teholla ja etsivät hyvää lääkettä vatsan kipuihin. Suurin haaste on nyt takanapäin, mutta viel meillä on matka terveeseen Mokkaan. ♥

8.12.2022 (kopioitu suoraan Facebookista)

Tiistai illalla Mokka oksensi ruoan jälkeen josta meidän alamäki alkoi. Keskiviikkona käytiin jatkuneen oksentelun ja ruokahaluttomuuden vuoksi Evidensiassa Mäntsälässä ja pieni herra sai vähän nestettä nahan alle ja sai pahoinvoinnin estolääkkeen.

Ruokakin maistui ruiskusta veteen sekoitettuna.

Illalla olo oli heikompi eikä ruoka enää maistunut. Soitin päivystykseen ja sanoivat että aamusta soittoa klinikoille.

Aamusta soitto heti CatVettiin, pentu uskomattoman väsynyt... CatVetissä tiedot ylös, pennun arviointi ja huolen ilmaisu ja ensimmäisenä ultraan. Pieni rakas, ultra näytti suolessa kurouman...

Ainoat vaihtoehdot ovat eutanasia tässä ja nyt tai ajo Viikkiin ja leikkaukseen. Leikkaus on 1500eur up ja takeita selviämiseen ei ole.

Mennään Viikkiin ja kokeillaan leikkausta.

Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi.

6.12.2022

Tänään tuli tehtyä se päätös, että Nala ei tule tekemään toisia pentuja.

Harmillinen päätös, mutta Nalan pentujen myötä Nalalle tuli uskomattomia ongelmia muita kissoja kohtaan. Kissat jotka aiemmin olivat kavereita ovatkin nyt hyökkäyksen kohteena. Näennäisesti syyttömät aikuiset saavat tuta leijonaemon suojeluvaiston, pitkälti turhaan. Tästä kärsii sekä pentujen sosiaalistaminen että tietenkin aikuiset.

Toinen syy leikkaukseen on ettei sijoituskoti ole halukas odottamaan yli vuotta että uusi pennutus olisi ajankohtainen.

Nala on ollut upea ja tunnollinen emo, mutta luonnollisesti pennut säikkyvät Nalan kiukkupuuskia muita kissoja kohtaan. Voi mennä useita päiviä että pennut hakeutuvat muiden aikuisten seuraan ongelmitta kutsuen aikuisia leikkeihin mukaan - aikuiset eivät Nalan reaktioiden vuoksi vain uskalla vastata leikkikutsuun. Omituisinta on, että Kindra saa avoimesti rähjätä pennuille, jopa hypätä aitaukseen läpsimään pentuja, eikä Nalalla ole mitään ongelmaa tämän kanssa. Raskas tilanne kauttaaltaan.

26.12.2022

Pennut kuusiviikkoisia ja ensimmäinen pennuista on jo yli kilon! En tiedä millä käyrällä Bella kasvaa, mutta hän on toistaiseksi suurin mitä kukaan pentu on tässä iässä meillä ollut. Olen itse ihan täydellisen rakastunut Bellaan, hän muistuttaa niin monella tavalla Aatusta, mutta asunnon kissaluku on ikäväkyllä täynnä...

Huvin ja vertailun vuoksi ajattelin että on kiva jättää alle aiempien pentueiden (löytämänieni tietojeni) iät kun ensimmäinen pentu pentueesta on ylittänyt kilon painon;

13.11.2022

Pennut ovat jo neliviikkoisia. Kippuran jättämä väsymys on yhä voimakkaasti päällä...

Taitaa valtaosa pesueesta olla bicoloreita! Colorpointteja näyttäisi olevan kaksi ja colorpointteja koko muu poppoo. Bella saattaa olla isolla piirrolla varustettu mitted, mutta koska sävyt ovat yhä niin vaaleat kaikilla, en osaa sanoa varmaksi.

Tämän kuluneen viikon aikana Ditto-neiti varattiin ja voi olla että seuraavalla viikolla varataan loputkin lemmikeiksi menevät, jättäen vain jalostusoptiot väliin.

8.11.2022

Tänään tuli se päivä mitä olen kovasti kammoksuen odottanut kolme viikkoa. Heräsin aamulla Kippuran vaikerointiin ja hetken tarkkailtuani tunnistin äänen ja eleet; oli selvää ettei pentu jaksa enää. Hän yritti kaikkensa ja toi nyt vaikeroiden ilmi sen että on aika päästää poika pois.

Soitimme Saaren klinikan päivystykseen hetimiten ja lähdimme kohti klinikkaa jotta pentu saatiin lopetettua kivuttomasti. Matkalla Saareen olin yhteydessä Yliopiston eläinsairaalan yhteishenkilöön, joka aiemmin oli kuuluttanut opetuskappaleiden perään koskien tulevaa kurssia jonka ideana oli opettaa kandeille ja eläinlääkäreille enemmän vastasyntyneiden kissojen ongelmista. Kippura ei ollut liian vanha osallistuakseen tähän ja näinollen toivottavasti jotain hyvää voi seurata Kippuran kuolemasta. Kippura oli mahtava luonne, ja vaikka tätä uskalsin odottaa jo syntymästä, ei se tee kokemuksesta koskaan helpompaa... Jälkikäteen googlattuna todennäköinen syy tämän menehtymiseen oli "fading kitten" syndrooma.

Lepää rauhassa pienisuuri Kippura. 15.10.2022 - 8.11.2022

~~~

6.11.2022

Eilen pennut saivat ensimmäiset kiinteät ruokansa! Ruoka tuntui uppoavan hyvin niihin pentuihin jotka sen pariin uskaltautuivat. Kaikki ei luonnollisesti ensimmäisen lautasen kimppuun mennyt, eikä vielä edes toisen, mutta ne ketkä maistoivat innostuivat.

Myös Kippura on syönyt velliä hyvin, silti jostain syystä nyt illan punnituksessa paino ei ole noussut kuin 4 grammaa. Herra on syönyt useita lusikallisia ruokaa päivän aikana, juonut jopa jonkin veran maitoa aamulla, mutta vellin makuun päästyään maito ei ole enää kiinnostanut. Tuttuun tapaan sitä on tarjottu, mutta enää se ei kiinnosta. Ei auta kuin tarjota ruokaa usein ja katsoa rupeaako paino menemään positiiviseen suuntaan. :( Kolme viikkoa valvoneena alkaa olla voimavarat aivan täydellisen loppu. Olisi kiva kun tapahtuisi selkeä muutos - oli se sitten positiivinen tai negatiivinen...

1.11.2022

Sain vihdoin puolen tunnin kamppailun päätteeksi Kippuran takajalat teipattua. Teippauksen ideana on ohjata vänkyrät jalat kissan alle - eikä antaa niiden valua taakse ja sivuille. Kippura rupesikin otamaan heti parempaa askelta kun jalat on pakotettu alle!

Teipit saavat olla hetken aikaa (parista viikosta kuukauteen) ja yleensä siinä kohtaa kissan lihaksisto on oppinut tarpeellisen liikeradan oikein. :)

31.10.2022

Kippura se pääsi jo tässä iässä ensikerran asioimaan klinikalla, tarkalleenottaen eilen. Pojan vointia ja kehitystä on tarkkailtu kovasti; ruokinta kellon ympäri on kirjattu ylös millilleen (vähintään suuntaa-antavasti) ja on koitettu treenata poika takaisin tissille. Pari kertaa tässä on jopa onnistuttu, mutta onko lie tottunut siihen että ruiskusta vatsan saa täyteen niin helposti ja nopeasti, että turhauttaa imeä emosta? Jalojen jumppaaminen on jäänyt hoitoringissä vähemmälle, kun allekirjoittaneen yöunien pituus on keskimäärin 3 tuntia, toisinaan 4 tai jopa 5 tuntia jos kumppanini on voinut hoitaa Kippuran ruokinnan. Koitan suorittaa samanaikaisesti AMK-opintoja, joten tuntuu että poltan kynttilää molemmista päistä.

Kippuran tilanne näytti hetken jo tosi hyvältä, mutta eilen lauantaina kun pennut täyttivät kaksi viikkoa meni Kippuran syömät ruokamäärät taas alaspäin. Ruoka ei kelpaa, ei maistu - 'ei huvita'. Pentu on väsynyt, viileä, mutta jaksoi yhä touhottaa ja kehrätä. Kippura vaan ei kerro kehrääkö mukavuuden tunteesta vai kivun/epämukavuuden vuoksi? Lattarinta aiheuttaa jonkin verran hengityksessä haasteita, mutta lauantaina pentu rupesi puuskuttamaan kunnolla.

Hengitys oli raskasta ja tapahtui koko elimistön voimalla, lämmön mittaus paljasti että pentu on myös alilämpöinen. Klinikalla pentua tutkittiin ja todettiin myös ripuli samalla. Tiedä sitten onko ripuli seuraus jatkuvasta lämmön mittailusta... Klinikalla saatiin nesteytys nahan alle, lämmiteltiin lämpömatolla ja pienen maininnan jälkeen saatiin myös antibioottikuuri pennulle kokeiluun. Synoluxia 0,05 ml kolmesti päivässä seuraavan viiden päivän ajan. Ensimmäisen päivän annosten jälkeen toivon että pentu on oikeasti kohennut, tai sitten herrala on vain hyvä hetki.

Klinikalla hengitysäänet ja sydän ok, joskin kotona verrattaessa Kippuran hengitystiheys on tuplat siskoonsa verrattuna.

28.10.2022

Olen tätä jo hetken miettinyt ja toivonut olevani väärässä... Mutta kyllä se on niin että Kippura on kaiken muun ongelman lisäksi lattarintainen. :(

Lattarintapentuja on osunut kahdesti kohdalle; kolmanneen pentueen Santtu oli meidän ensimmäinen lattarinta ja Manu neljännestä pesueesta toinen. Santtu on jo kymmenen vuoden ikäinen ja elelee normaalia elämää, Manu taas menehtyi tuntemattomasta syystä ilmentyneeseen keuhkojen nestekertymään ja sydämen vajaatoimintaan 10 kk iässä. Sitä ei koskaan saatu selville oliko sydämen vajaatoiminta viruksen aiheuttamaa vai synnynnäistä.

Jokainen poikkeama pennuissa on aina huolta herättävä, nyt jo kolmannen kerran pyörittelen kauhukuvia päässäni ja pelkään pahinta...

24.10.2022

Koko pesue näyttäisi olevan tabbyjä, valtaosa bicoloreita. Meinannee että Nala on dominantti tabby. :)

23.10.2022

Nyt silmiäkin jo aukeaa. ♥ Täältä tullaan, maailma!

22.10.2022

Viikko täynnä! Tavoitepainoihin (syntymäpainon tuplaus) tuntuu useampi tänään yltävän. Keltainen ja punavihreä saívat painonsa tuplattua jo eilisen puolella, keltapunainen tänäaamuna ja vihreällä että punaisella on vain pieni matka tuplaukseen. Kauimpana on meidän pieni Kippura, joka tuskin tavoitetta näkee ihan hetkeen. Tässä ollaan taisteltu ummetuksen ja kuivumisen kanssa aika reippaasti. :( Olen kolmesti Kippuran nesteyttänyty ihonalaisesti ja tarjotaan maidon kanssa öljyä tukemaan suolen toimintaa. Kuulema ei ole tavatonta että korvike vetää pennun umpeen, mutta omalle kohdalle ei ole aiemmin osunut.

17.10.2022

Pääasiallisesti katras voi hyvin. Nalalla pissattaminen vähän hakusessa ja 'punakeltainen' tyttö onkin ajoittain ollut märkä emon hoivan vajavaisuuden takia. Tätä koitetaan parhaamme mukaan paikata ja tukea samalla kun tukiruokitaan koko kööriä. Pääsääntöisesti kaikki ovat saaneet painoa hyvin, mutta 'twisted leg' syndrooman pentu ('2x vihreä') on aiheuttanut eniten huolta. Pennulla tuntuu olevan alati kiire ja ehkä takajalkojen huono asento heikentää taistelukykyä muiden seassa, ruiskusta maitoa menee kuitenkin täysin ongelmitta täysin itse imemällä.

Kysyin neuvoa kampurajalkojen kanssa toimimiseen muilta kasvattajilta ja neuvo olikin useita kertoja päivässä oikoa asentoa oikeaksi, varovasti, ja tarjota pientä fysioterapiaa samalla. Asento jaloilla ei ole huonoin mitä on vastaan tullut, mutta kyllä se pennun liikettä rajaa.

'2x vihreä' pentu tuli nimettyä Kippuraksi hyvin nopeasti ja pentu on ollut syntymästään asti tarkkailussa. Alkuun paino lähti pennulla vain putoamaan eikä se itsenäisesti oikein halua nousta lainkaan. Myös 'keltapunainen' tyttö on ollut tarkkailussa ja lisäruokinnassa, kun pienen kokonsa vuoksi neiti tuntuu jäävän muiden jalkoihin...

Nalan sisaren, 'Minin', kuoleman jälkeen olen äärimmäisen herkkä tarkkailemaan ja puuttumaan pennun potentiaaliseen heikkoon oloon, jonka vuoksi ehkä näinkin nopeasti aloin tarjoamaan lisäruokaa Kippurallekin. Kuitenkin Kippuran pyöreä olemus ja jotenkin 'väärä' ilme herättää huolta mahdollisesti kehityshäiriöstä ja herättelee ajatusta "mikä pennulla on pielessä". Ei se auta kuin tutkia, tarkkailla ja toimia tilanteen vaatimalla tavalla sen edetessä.

Hurjan nälkäinen Kippura on ja on nopeasti oppinut siihen että ihmisen haju = ruokaa, tulee jopa itse kämmenelle kun nälkäisenä menee tarjoamaan maidon hajuista sormea lähelle. Maidon lisäksi tarjotaan puppy boosteria tuomaan lisävirtaa ja parantamaan jaksamista

15.10.2022

Synnytys käynnistyi yöllä neljän aikaan, juuri kun olin itse alkamassa nukkumaan parin päivän passissaolon jälkeen, ja juuri ennen kuin ummistin silmiäni tajusin että Nala alkoi ponnistelemaan. Suunnitelma oli laittaa synnytyksen ajaksi live Facebookkiin, mutta olin unohtanut täydellisesti selfie-tikkuni hajoamisen, enkä nopeasti saanut järjestettyä mitään missä kamera ei olisi tiellä synnytyksen avustuksessa.

Ponnistukset alkoivat 04:17 ja ensimmäinen pentu oli maailmassa 5:22 ja SEITSEMÄS pentu ponnistettiin maailmaan 08:03. Nala synnytti rauhallisesti ja pitkäveteisesti, pentujen pesu ja napanuorien katkominen ei tosin ollut neidon to-do listalla ja sainkin itse kuivata jokaisen pennun, että katkoa muistaakseni yhtä vajaa kaikki napanuorat. Pennut olivat omituisen väsyneitä ja vaisuja syntyessään, mutta myöskin kovin kookkaita. Kaikki rupesi kuitenkin syömään itse tovi torkuttuaan ja vikisivät kyllä kun jynssäsi kuivaksi.

Kuudes pennuista syntyi kirjaimellisesti vihreänä, eli oli saanut rikottua oman ulostepussinsa ennen syntymäänsä. Pentu oli myös ollut ahtaasti tungettu kohdussa ja syntyi kampurajalkana. Itselläni ei ole aiemmin ollut kampurajalkaisia pentuja joten tämän asian tiimoilta joudun tukeutumaan muiden kasvattajien kokemukseen. Pennun ulkonäkö on muutoinkin vähän sisaruksistaan poikkeava; pyöreämpi ja ilmeeltään... outo. Katsotaan mitä pennusta tulee, vai tuleeko.

Pentujen syntymäpainot ja -ajat, sukupuolet ja merkatut värit:

Tähän mennessä tapahtunutta