Kissakuva

Ragdollille suositeltavat & pakolliset terveystestit

Mitä terveystestejä ragdollille olisi hyvä tehdä - ja miksi?

Suomen Kissaliiton asettamat pakolliset terveystestit ragdollille ovat erittäin minimaaliset. Pääpaino terveystesteissä on siis kasvattajan omatunnon ja vaatimuksen varassa.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa testata kasvatuksessa käytettäviä kissoja, mutta itse miellän sen niin että "more is better" ja koen että itse tekemäni on se minimimäärä. Koen, että minun itseni pitäisi tehdä enemmän, mutta jossain kohtaa hyödyt vähenevät kun muu kissayhteisö ei välttämättä koe samoja testejä tarpeellisena ja näinollen eivät testaa enempää. Tehokkain tapa ennakoida ja ennaltaehkäistä on testata aina molemmat vanhemmat ja samat testit joka kerta, aina ensimmäisen kerran ennen ensimmäistä astutusta.

Tiettyjen testien kohdalla olisi erittäin tärkeää uusia säännöllisin väliajoin ja osa testeistä olisi hyvä saada yleistymään myös lemmikkiräsyjen, niiden tärkeimpien yksilöiden, yhteisössä.

Tekstissä mainittujen testien lisäksi kissoista voi testata värien kantajuutta että voi tarkasti ennustaa tulevien pentujen värejä, on myös tärkeää ajoittain testauttaa kissan uloste loisten ja alkueläinten varalta, sekä iho sienitartunnan varalta. Nämä voivat huonoimmassa tilassa aiheuttaa useankin kissalan sulkeutumisen kun kolleja lainaillaan ristiin.

Tiesithän, että sinulla on oikeus omiin kopioihin vanhempien terveystesteistä? Tämä kuuluu jopa hyviin tapoihin ja on suotavaa kasvattajan toimesta. Jos kasvattaja ei itse tarjoa kopioita (molempien vanhempien testeistä) niin muistathan pyytää itse? Se ei riitä, että niitä pikaisesti vilautetaan ja sanotaan että "On ne".

Puhun tässä vain ja ainoastaan terveystesteistä, ragdolleilla on muitakin terveysrasitteita, kuten toistaiseksi vielä vähän tunnettu ja ilman geenitestiä ulkonäköpiirtein ja kuolettavin seurauksin havaittava kääpiökasvuisuus joka on yhdistetty yhteen yhteiseen sukulaiseen ES*Patriarca Gucci -nimiseen (s. 18.3.2001) kissaan, jonka tuplaamista sukutauluissa on painavasti kehotettu välttämään.

Teksti on pitkä! Jonka vuoksi olen jakanut osiot myös omien linkkiensä alle, jos olet kiinnostunut vain yhdestä osiosta. Linkit ovat samassa järjestyksessä missä asiat löytyvät tästä pitkästä tekstistä, tekstit itsessään ovat linkeissä identtisiä alla olevaan .

Mitkä testit ovat pakollisia?

Pakollisuus voi vaihdella kattojärjestökohtaisesti sekä kattojärjestöjen alajärjestöjen mukaisesti, koska olen itse kasvattaja Suomen Kissaliiton alla (Suomen Kissaliitto taas on FIFé:n alainen järjestö) jonka vuoksi puhun vain Kissaliiton kasvattajan silmin. :)

Tiedän kuitenkin, että lukuisat TICA, CFA, WCF (sekä muiden kattojärjestöjen) kasvattajat pitävät näitä samoja terveystestejä suuressa arvossa. Testien tekeminen ja tekemättä jättäminen kertoo mielestäni aina enemmän kasvattajasta kuin kasvattajat olettavatkaan.

Suomen Kissaliiton AINOA PAKOLLINEN testi ragdolleille on HCM DNA (ragdollien oma HCM mutaatio kulkee nimellä R820W)ja suositeltu testitulos on negatiivinen, mutta myös viallisen geenin kantajia saa käyttää.

Suosituista testeistä voidaan puhua maailman ääriin, mutta keskimääräisesti hyväksi todettu kokoonpano testeistä olisi; FeLV ja FIV -testi, veriryhmämääritys, HCM DNA (polveutuva tulos), sydänultra hypertrofisen kardiomyopatian vuoksi sekä munuaisultra refluksi nefropatian vuoksi - tähän tietenkin kaikilta siitoksessa käytettäviltä uroksilta on oltava kirjallinen todistus molempien kivesten laskeutumisesta yli 6 kuukauden iässä sekä sekä uroksen että naaraan napatyrättömyystodistus. Näiden lisäksi kaikkien suurten rotujen olisi ideaali kuvauttaa kissan luustoa, eritoten lonkkia. Tämä ei ole ragdollien parissa yleistynyt.

Alla kuva Kissaliiton julkisen tietokannan näkymästä kissan terveystiedot välilehdestä. Kissaliitolle lähetetyt testit näkyvät julkisena, ellei niitä erikseen mene piilottamaan.

Julkinen näkymäKissaliiton terveystiedot-välilehdestä

Mitä olisi hyvä testata ja mitä testi tarkoittaa?

HCM - eli hypertrofinen kardiomyopatia

Alkajaisiksi puhutaan tietenkin siitä ainoasta pakollisesta testistä, eli hypertrofisen kardiomyopatian geenitestistä. HCM testi kertoo yhden tunnetun geenin tilan, jonka on tunnettu aiheuttavan HCM sairauden puhkeamista. HCM, eli "hypetrofic cardiomyopathy" tarkoittaa sydänlihaksen pullistumista - sydämestä tulee epätavallisen paksu. Paksuuntuma tulee usein vain toisen kammion seinälle, mutta muutoksien kirjo on suurija tauti etenee salakavalasti.

Lievästi HCM sairas kissa voi näyttää omistajan silmään terveeltä ja eloisalta, mutta taudin kuvaan kuuluu heikko sydämen toiminta jonka vuoksi veren virtaus ei ole riittävä. HCM on ruma vaiva joka johtaa aina kuolemaan. Toiset elävät taudin kanssa ilman lääkkeitä lukuisia vuosia, kun toisilla menehtyminen on edessä hyvinkin nopeasti.

HCM oireita voivat olla mm. sydämen rakennemuutokset, sivuäänet, epätavallinen sydämen lyöntitahti, apaattisuus, nopea/raskas hengitys, heikkous, kaatuilu & äkkikuolema.

HCM DNA otetaan verinäytteestä ja Kissaliitto tarvitsee eläinlääkärintodistuksen näytteen otosta jotta testi on virallinen (Kissaliitto.fi → Lomakkeet & "Eläinlääkärintodistus DNA-testiä varten" (tänne ruksi kohtaan "Hypertrofinen kardiomyopatia HCM/MyBPC3/R820W (RAG"))

FeLV & FIV - kissojen leukemiavirus sekä immuunikatovirus

Samalla kun verta otetaan HCM DNA:ta varten, voidaan ottaa samasta verinäytteestä myös FeLV, eli "feline leukemiavirus" ja FIV, eli "feline immunodeficiency virus", testit. Nämä eivät ole pakollisia, eivätkä liiemmin vaivaa sisätiloissa eläviä rotukissoja, mutta ovat riski jos kissat tapaavat ulkona edes potentiaalisesti tappelevia kissoja (esimerkiksi jostain syystä yksin ulkoileva maatiainen taloudessa) jonka kanssa kissa saattaa tapella kotioloissa. FeLV/FIV testi on usein yksi testi ja nopeimmillaan valmis samana päivänä. Pikatesti ei kuitenkaan aina ole täydellisen luotettava, jonka takia suositellaan qPCR-testiä, koska PCR-testin avulla pienestä verinäytteestä saadaan suuri monistamalla kissan DNA:ta rivakasti.

Testi olisi ideaali uusia aina ennen uutta paritusta, mutta koska pääsääntöisesti kissat tapaavat sisäkissoina suojattua elämää eläviä yksilöitä, on enemmänkin yleistynyt tapa jossa kissa testataan kerran muiden jalostustestien yhteydessä ja paritetaan vain muiden FeLV & FIV negatiivisten, yhtälailla suojattua elämää elävien kissojen kanssa.

- FeLV on niin kutsuttu RNA-virus, joka ei säily tartuttavana pitkään ympäristössä, jopa alle pari tuntia normaaleissa kotiolosuhteissa. FeLV tarttuu lähinnä syljen ja muiden eritteiden välityksellä pitkittyneessä kontaktissa, emolta pennulle sekä istukan että maidon kautta. Virus tarttuu myös syljen, nenän eritteiden, virtsan sekä ulosteen kautta, sekä sairaan kissan pestessä toista kissaa, kissojen tappelun puhrentahaavojen myötä sekä, onneksi harvemmin, yhteisten hiekkalaatikkojen ja ruokakuppien välityksellä.

FeLV on tauti jolle ei ole parantavaa hoitoa, vaan kissan yleiskunto pidetään hyvänä mahdollisimman pitkään hoitamalla muita taudin tuomia oireita. Sairastuneen kissan elinajan odote on parempi jos tauti todetaan seulontatutkimuksessa, kun taas vakavan taudin yhteydessä ennuste on yleensä huono. Keskimäärin FeLV positiivinen kissa elää taudin toteamisen jälkeen 2,5 vuotta. Jos kissa paranee infektiosta itsestään, kuten noin 70% sairastuneista, eliniän ennuste on huomattavasti parempi (jopa normaali), kantajiksi jäävien kissojen ennuste on epävarma.

FeLV itsessään tavanomaisesti aiheuttaa anemiaa tai lymfooman, mutta koska virus alentaa vastustuskykyä, on sairaan kissan elimistö alttiina kuolettaville infektioille.

- FIV on retrovirus, joka aiheuttaa immuunikadon kissalle ja on osin verrattavissa ihmisten HIV-tautiin. Monesti FIVin ensimmäinen oire on pitkäaikainen sairastelu, jolle ei ole löytynyt selitystä. Testaaminen on tärkeää eritoten jos kissa ulkoilee vapaasti tai on kontaktissa muiden kissojen kanssa jotka tapaavat ulkona vapaasti muita kissoja. FIV tarttuu vain jos virus pääsee verenkiertoon, eli esimerkiksi puremahaavan kautta tapellessa tartunnan saaneen kissan kanssa. Ruokintavälineiden ja hiekkalaatikkojen jakaminen ei välitä virusta, eikä kissojen välinen peseytyminen siirrä tautia kissalta toiselle. FIV-positiivinen emo ei myöskään siirrä tautia pennuilleen, ellei sairastu tautiin raskauden aikana.

Kuten ei FeLViinkään, FIV on myös tauti johon ei ole parannuskeinoa. Sairastuneelle kissalle ei voida antaa tarkkaa ennustetta, mutta muutoin terve FIV positiivinen kissa voi elää erittäin normaalia tervettä elämää kunhan kissaa hoidetaan oikein. Niin kauan kun sekundäärit infektiot saadaan estettyä, eikä kissa pääse levittämään tautia muille kissoille, tilanne pysyy yleensä hyvänä. Jos FIV positiivinen kissa kokee yhden tai useamman infektion, tai kissan yleinen terveydentila heikkenee pitkittyneen kuumeen ja painonlaskun saattelemana, ennuste on yleisesti heikompi.

FIVin taudinkierron voi jakaa kolmeen vaiheeseen; jonkin aikaa tartunnan jälkeen ilmenee lieviä oireita jotka voivat jopa jäädä huomiotta, kuten sahaavaa kuumetta ja imusolmukkeiden turvotusta. Toinen vaihe on oireeton ja voi olla päällä kuukausista aina useiden vuosien ajan ilman mitään ongelmia ja kolmannessa vaiheessa kissan immuunipuolustus ei voi enää vastustaa erilaisia infektioita ja kissa sairastuu herkästi esimerkiksi hengitysteiden-, ihon- ja silmien tulehduksiin. Usein sairaus johtaa loppujen lopuksi kuolemaan, mutta kaikki kissat eivät etene taudin kolmanteen vaiheeseen.

Kissan veriryhmän määritys ja sen merkitys

Kissoilta löytyy kolme veriryhmää, ja ragdolleilla tavataan kaikkia tunnettuja verirymhiä. Yleisin veriryhmä kissoilla on A, mutta koska B ja AB veriryhmä on myös kierrossa, on pentujen kannalta elintärkeää tarkistaa mitä veriryhmää kasvatuksessa käyttää. Monet kasvattajat suosivat vain A veriryhmän kissoja koska pentueet kahden A-veriryhmän kissalta on vaivaton. AB ja B veriryhmä eivät ole sairauksia, mutta koska kissalla on jo heti syntyessään vasta-aineita sitä veriryhmää vastaan jota se ei itse ole, B-veriryhmän naaraan astuttaminen A-veriryhmän uroksella aiheuttaa ongelmia A-veriryhmän pennuille näiden synnyttyä.

Puhutaan Neonataali isoerytrolyysistä (NI - eli vastasyntyneen punasolujen hajoaminen) ("neonatal isoerythrolysis") kun kissanpennulla punasolut alkavat hajoamaan veren vasta-aineiden takia, jos pennut saavat emonmaitoa ensimmäisten elintuntiensa aikana. B-emon veren vasta-aineet tunnistavat vieraat verisolut ja reagoivat niihin, A ja AB pentujen elimistöissä käynnistyy punaisten verisolujen hajoaminen niin verisuonissa kuin suonten ulkopuolella, koska vasta-aineet ovat suurimolekyylisiä ja pystyvät imeytymään suoliston läpi vain ensimmäisten elintuntien ajan. Oireet tulevat esiin aikaisintaan pari tuntia maidonjuonnin alkamisesta ja viimeistään parin vuorokauden kuluessa. Mitä aikaisemmin oireet todetaan, sitä vaikeammasta tapauksesta on kyse. Neonataali isoerytrolyysi on yleisin vastasyntyneiden rotukissojen kuolinsyy.

Ongelmilta on helppo välttyä teettämällä verikoe joka määrittää molemman vanhemman veriryhmän varmasti. Jos yhdistät A-emon A-urokseen tai B-emon B-urokseen, pennut voivat synnyttyään ryömiä välittömästi emonsa nisille ja elämä alkaa normaalisti, jos haluat kuitenkin yhdistää B-emon ja A-uroksen, on pentuja ruokittava syntymästä vähintään 16 tunnin ajan ja estettävä emonmaidon saanti syötön ajan. Monet pelaavat varman päälle ja ruokkivat 24 tuntia, on olemassa myös pikaverikokeita joissa istukoista otetaan pisara verta jolla määritetään A-pennut erilleen B-pennuista mutta tämän luotettavuus on puhuttanut ihmisiä kovasti.

Tärkeintä on että jokainen pentu (jokainen B-emon A-pentu) saa synnyttyään 16 tunnin ajan korvausmaitoa (joko A-ryhmän emolta tai maidonkorvikkeesta), joten on tärkeä olla varma kun synnytys on oikeasti päättynyt.

Yhdellä verikokeella saadaan paljon testejä tehtyä, ja verikokeen ottaa nopeasti vaikkapa rokotuksen tai hammashuollon yhteydessä. Jos halutaan testata esimerkiksi värien kantajuutta, voidaan se tehdä myös poskisolunäytteellä kotioloissa otetusta testistä. Ragdollien veriryhmiä määrittäessä kannattaa ottaa aina serologinen testi, vaikka tämä on vähän kalliimpi. Ragdolleilla tavataan normaalia enemmän erheellisiä pikatestituloksia kuin muilla roduilla. Myöskin B-veriryhmää voidaan kantaa A-ryhmän alla, jonka genotyypin testaaminen kertoo varmaksi.

Yhdellä verikokeella tarvittavat näytteet

Sydän- ja munuaisultraus

Sydänultra

Koska sydän koostuu niin monesta solusta ja vain yksi mutatoituva geeni on tunnettu, on elintärkeää kissan hyvinvoinnin ja terveyden tarkkailun kannalta että eritoten jalostukseen käytettävät yksilöt ultrataan ennen astutusta. Ultraamisen hyödyt ovat mittavat myös tietenkin lemmikeille, jos ei minkään muun tähden, niin seulatutkimuksena että kaikki on vielä kunnossa. Sydämessä voi tietenkin olla muutakin vikaa kuin HCM muunnokset; sydämessä saattaa olla synnynnäinen rakennevika, läppävika tai vaikka virtausongelma. Ikäväkyllä, kaikki ongelmat eivät kuulu sivuäänenä, eivätkä näy kissan käytöksessä tai ulkomuodossa poikkeavasti.

Itse sain oppini kun vuonna 2012 astutin ensimmäisen pentueen tyttöni, Nannan, ennen ultraamista tämän kiimatessa niin nuorena niin runsaasti ja kuuntelin vain "alle vuoden iässä tulos ei ole luotettava". Se olisi kuitenkin ollut suuntaa-antava, koska Nannalta löytyi aortaläpän vuoto joka muodosti turbulenssiä sydämeen virtaavan suonen läpälle. Minulle sanottiin, että tämä ei ole este jalostukselle, mutta mielsin tämän itse kuitenkin isona haittatekijänä ja tietoisena turhan riskin ottamisena. Kaiken lisäksi Nanna oli ollut äärimmäisen vaikea astuttava ja erittäin huono emo. Nannan ainokainen, Miina, oli sijoitettuna Joensuussa mutta Nannan rakennevian ja Miinan ei-niin-suvaitsevan luonteen vuoksi koko Nannasta haarautuva linja päättyi tämän ultratuloksen myötä. Itse en koe olevan eettistä kasvattaa kissalla jonka elimet eivät ole priimakunnossa, sydämen ollessa kuitenkin tärkeimpiä elimiä mitä kissalla on.

Nannalta ei koskaan kuultu sydämestä sivuääntä joka voisi viitata ohivirtaukseen tai läppävikaan, vaan tämä näkyi ainoastaan ultrassa. Ultra on kattava ja kertoo että ainakin jossain vaiheessa kissan syädn on ollut kunnossa, meillä on nollatilanne johon voidaan rinnastaa mahdollisia myöhempiä tuloksia ja muutoksia.

Sydänultra, eli "echocardiogram", on ainoa varma tapa varmistaa sydämen toimintakunto testin tekohetkellä. Koska HCM-tautia tavataan niin parikuisilla pennuilla kuin yli 10-vuotiailla, aiemmin terveeksi ultratuilla kissoillakin jonka vuoksi yksi ultrakerta ei ole riittävä. Suositusikä ensiultralle on 2-3 vuoden iässä, mutta koska rajummat tautimuodot tuntuvat puhkeavan jo alle vuoden ikäisillä kissoilla, ultraaminen ennen ensimmäistä pentuetta nuorillakin, hormonaalisimmilla yksilöillä, antaa meille pohjan ja varmuuden siitä että kissalla ei ole ainakaan tätä rajuinta muotoa taudista.

Miksi ultraan?

Muista ultraan mennessäsi!

Nannan sydänultra, aorttaläpän vuoto, aortan edessä turbulenssi

Munuaisultra

Munuaisten ultraamistarve korostuu ragdolleilla monin verroin verrattaessa miltei mihin tahansa muuhun rotuun, ja tämä johtuu puhtaasti refluksi nefropatiasta ("reflux nephropathy", RN), joka tarkoittaa virtsan takaisinvirtausta virtsarakosta munuaisiin. Tämä vahingoittaa munuaisia ja syövyttää virtsajohtimia. Toinen syy munuaisultran tarpeelle on ragdolleille tiettävästsi uniikki - toisinaan ragdolleilta puuttuu toinen munuainen, joka on yhdistetty kohdun yksisarvisuuteen (Aleksandra Turjakin (Von Imp) kirjoittama artikkeli Flash Cats -lehteen, numeroon 20/04 - suomennos julkaistu Suomen Ragdoll-kissayhdistyksen Ragdolls -lehdessä toimestani numerossa 2/21).

Osa kasvattajistaan tekee ragdolleilleen geenitestin munuaisten polykystisyydestä ("polycystic kidney disease", PKD), mutta ragdolleilla munuaisten kystaisuutta ei tavata. Polykystinen munuaissairaus on perinnöllinen ja aiheuttaa useita nestepusseja (kystia) munuaisiin. Kystat ovat kissalla heti syntymästä ja kasvavat ajan myötä, häiriten munuaisten toimintaa ja johtaen munuaisten pettämiseen. Koska PKD on perinnöllinen, sen voi poissulkea geenitestillä ja varmista ultralla. Ragdolleilla PKD -testi on tarpeeton, koska tätä ei olla rodussa tavattu, geenitestistä ei toki ole haittaa mutta se ei kerro sitä mitä ragdollin munuaisista halutaan tietää.

Kissojen munuaisten refluksia on tutkittu harmillisen vähän maailmalla, mutta Suomessa asiaa on tutkinut muunmuassa Kissojen geenitutkimus työryhmä Helsingin yliopistolla professori Hannes Lohen johtamana, mutta tämän vuoksi tietoa löytyy jaettavaksi erittäin vähän. On myös harvoja lääkäreitä jotka osaavat ultratessaan katsoa oikeita muutoksia munuaisissa, että tietävät oikeasti että kyseessä on refluksiultra eikä PKD-ultra. Toisinaan klinikkahenkilökunta tulostaa väärän paperin (kissalta tutkittu PKD-lausunto), mutta osaava lääkäri tämän huomaa hyvissä ajoin. Kannattaa kuitenkin myös itse tarkistaa paperit ennen kuin poistut klinikalta.

Munuaiultrassa mitataan munuaisen fyysinen koko ja verrataan munuaisten kokoja keskenään - jos munuaisista toinen on huomattavan paljon pienempi kuin toinen, on usein jotain pielessä. Munuaisten yleinen ulkoasu katsotaan ja tutkitaan onko korroosiota huomattavissa, eli syöpymää tai muuta häiriötä/muutosta/arpeumaa, joka olisi virtsan takaisinvirtauksen aiheuttamaa.

Yllä mainittu munuaisen uupuminen on tiettävästi uniikki vaiva ragdolleilla ja on pääsääntöisesti yhdistetty naarailla toisen kohdunsarven puuttumiseen. Munuaiset voi tunnustella pennulta parin päivän-parin iässä erittäin helposti liu'uttamalla sormia kylkiä pitkin, jolloin voidaan välttyä suurilta yllätyksiltä esimerkiksi sterilisaatiota suunnitellessa (tämä siksi, että kissalla on aina kaksi munasarjaa, vaikka kohdunsarvia olisi vain yksi). Toisekseen, jos pennulla on ollut kaksi munuaista pentuna ja enää yksi munuainen jalostusultrassa, on kyseessä mahdollisesti akuutti munuaissairaus joka on syövyttänyt tai surkastuttanut munuaisen pois. Tunnustelemalla pentuvaiheessa pennun kyljet ja ultraamalla aikuisiällä voidaan sulkea munuaisten dysplasia ("renal dysplasia") sekä hypoplasia että RN pois kissan elämään vaikuttavista tekijöistä. Munuaistenkaan kohdalla yksi ultra ei ole riittävä, vaan tulisi kissa ultrauttaa useamman kerran, jotta tiedetään refluksin pysyvän poissa.

Kissat ovat erittäin herkkiä munuaispohjaisille sairauksille jo pelkästään sen vuoksi että ovat erittäin kuivia aavikkoeläimiä. Kissalla ei ole liiemmin varaa menettää kriittisiä nesteitä elimistöstään ennen kuin se aiheuttaa elimellisiä ongelmia.

Miksi ultraan?

Kinin oikea munuainen, mitat

Lonkkakuvaus

Ragdoll ei yleisesti ottaen ole lonkkakuvausten piirissä, mutta suurena kissana hyötyvät kuvauksista kyllä. Lonkka dysplasia ("hip dysplasia", HD) ei ole ragdolleilla kovin yleistä, mutta siihen törmätään silloin tällöin.

Lonkka dysplasialla tarkoitetaan lonkkanivelen ortopedistä sairautta, joka toisinaan ilmenee myös kissoilla - tosin tila on harvinaisempi kissoilla kuin koirilla. Dysplasia syntyy kun joko toinen tai molemmat lonkkanivelet ovat kehittyneet jollain tapaa väärin, tai ovat vahingoittuneet onnettomuuden tai huomattavan ylipainon johdosta, aiheuttaen epävakautta ja nivelen rappeutumista.

Lonkkadysplasian oireet;

Mikä aiheuttaa lonkkadysplasiaa?

Toteaminen ja hoito;

Lonkkakuvausta varten kissa tulee rauhoittaa, jonka vuoksi samaan yhteyteen voi mahdollisesti ujuttaa myös muita rauhoitusta tarvitsevia toimenpiteitä.

Esitäytetty kaavake ja kuvat lähtee klinikalta suoraan arvioivaan virastoon, OFA:lla on käytössään myös online-kaavake, jolloin vain kuvat lähtevät suoraan arviointiin ja yhdistyvät kaavakkeeseen myöhemmin. Jos kuvat haluaa itselleen, on tämä ilmaistava klinikalla maksun yhteydessä. :)

Didin lausunto

Kalevan tulos

Kalevan lonkkakuva

Lähteet, joita apuna käyttäen teksti on koottu;

Sivusto päivitetty 24.5.2022