Sydän- ja munuaisultraus
- HCM - eli hypertrofinen kardiomyopatia
- FeLV & FIV - kissojen leukemiavirus sekä immunokatovirus
- Kissan veriryhmän määritys ja sen merkitys
- Lonkkakuvaus
Sydän- ja munuaisultraus
Sydänultra
Koska sydän koostuu niin monesta solusta ja vain yksi mutatoituva geeni on tunnettu, on elintärkeää kissan hyvinvoinnin ja terveyden tarkkailun kannalta että eritoten jalostukseen käytettävät yksilöt ultrataan ennen astutusta. Ultraamisen hyödyt ovat mittavat myös tietenkin lemmikeille, jos ei minkään muun tähden, niin seulatutkimuksena että kaikki on vielä kunnossa. Sydämessä voi tietenkin olla muutakin vikaa kuin HCM muunnokset; sydämessä saattaa olla synnynnäinen rakennevika, läppävika tai vaikka virtausongelma. Ikäväkyllä, kaikki ongelmat eivät kuulu sivuäänenä, eivätkä näy kissan käytöksessä tai ulkomuodossa poikkeavasti.
Itse sain oppini kun vuonna 2012 astutin ensimmäisen pentueen tyttöni, Nannan, ennen ultraamista tämän kiimatessa niin nuorena niin runsaasti ja kuuntelin vain "alle vuoden iässä tulos ei ole luotettava". Se olisi kuitenkin ollut suuntaa-antava, koska Nannalta löytyi aortaläpän vuoto joka muodosti turbulenssiä sydämeen virtaavan suonen läpälle. Minulle sanottiin, että tämä ei ole este jalostukselle, mutta mielsin tämän itse kuitenkin isona haittatekijänä ja tietoisena turhan riskin ottamisena. Kaiken lisäksi Nanna oli ollut äärimmäisen vaikea astuttava ja erittäin huono emo. Nannan ainokainen, Miina, oli sijoitettuna Joensuussa mutta Nannan rakennevian ja Miinan ei-niin-suvaitsevan luonteen vuoksi koko Nannasta haarautuva linja päättyi tämän ultratuloksen myötä. Itse en koe olevan eettistä kasvattaa kissalla jonka elimet eivät ole priimakunnossa, sydämen ollessa kuitenkin tärkeimpiä elimiä mitä kissalla on.
Nannalta ei koskaan kuultu sydämestä sivuääntä joka voisi viitata ohivirtaukseen tai läppävikaan, vaan tämä näkyi ainoastaan ultrassa. Ultra on kattava ja kertoo että ainakin jossain vaiheessa kissan syädn on ollut kunnossa, meillä on nollatilanne johon voidaan rinnastaa mahdollisia myöhempiä tuloksia ja muutoksia.
Sydänultra, eli "echocardiogram", on ainoa varma tapa varmistaa sydämen toimintakunto testin tekohetkellä. Koska HCM-tautia tavataan niin parikuisilla pennuilla kuin yli 10-vuotiailla, aiemmin terveeksi ultratuilla kissoillakin jonka vuoksi yksi ultrakerta ei ole riittävä. Suositusikä ensiultralle on 2-3 vuoden iässä, mutta koska rajummat tautimuodot tuntuvat puhkeavan jo alle vuoden ikäisillä kissoilla, ultraaminen ennen ensimmäistä pentuetta nuorillakin, hormonaalisimmilla yksilöillä, antaa meille pohjan ja varmuuden siitä että kissalla ei ole ainakaan tätä rajuinta muotoa taudista.
Miksi ultraan?
- Ultraamalla pystytään ottamaan tarkat mitat sydämestä sekä tarkastelemaan virtaavan veren rytmiä. Läheskään kaikilla HCM sairailla kissoilla ei ole huomattavaa sivuääntä jonka vuoksi monet sairauksista jää huomaamatta. Ultrasta hyötyy myös muut rodut kuin tunnetut HCM riskirodut.
- HCM muutokset ovat toispuoleisia, tarkoittaen että vasemman kammion ulkoseinä on paksuuntunut, mutta oikea ei. Muutosten sijainti, laajuus ja taudin kehitys vaihtelee erittäin laajalti yksilöittäin jonka vuoksi tasaiset välit sairaan kissan ultraamisessa ovat kriittisiä. Muutos kohdistuu yleensä vasempaan kammioon jonka hypertrofinen muutos tunnistetaan yleensä kun seinämän paksuus ylittää 6 mm.
- Osa kissoista elää vuosikaudet 'harmaalla alueella', jolloin sydämen seinämien paksuus on yli asetettujen turvarajojen, mutta sydämen virtaus on normaali. Tätä tavataan suurilla erityisesti kissoilla, yksi nuorelta ikää tarkkailussa oleva kissa on Darkie's kasvatti Darkie's Ebisu (Fenris), jolta ei kuitenkaan olla viiden vuoden aikan löydetty poikkeamia, mutta sydän on suuri.
- HCM muutokset ovat toispuoleisia, tarkoittaen että vasemman kammion ulkoseinä on paksuuntunut, mutta oikea ei. Muutosten sijainti, laajuus ja taudin kehitys vaihtelee erittäin laajalti yksilöittäin jonka vuoksi tasaiset välit sairaan kissan ultraamisessa ovat kriittisiä. Muutos kohdistuu yleensä vasempaan kammioon jonka hypertrofinen muutos tunnistetaan yleensä kun seinämän paksuus ylittää 6 mm.
- HCM jaetaan 6 tasoon (grade I, II, III, IV, V & VI) ja vasemman kammion kunnon neljään lohkoon (normaali, lievä laajentuma, kohtalainen laajentuma & vakava laajentuma)
- Ultra kertoo myös papillaarilihasten kunnon (normaali, epänormaali kohtalaisella laajentumalla & epänormaali vakavalla laajentumalla)
- Sydänlihaksen paksuuntuminen voi johtua myös muista sairauksista, jolloin puhutaan sekundäärisestä kardiomyopatiasta, mm. kilpirauhasen liikatoiminta, kohonnut verenpaine ja kasvuhormonin liikaeristys voivat olla syyllisiä hypertrofiaan.
Muista ultraan mennessäsi!
- Käyttäessäsi PawPeds pätevää ultraajaa, tulosta ja esitäytä mukaasi kaavake: PawPeds → Health Programmes → Forms - HCM form in English
Munuaisultra
Munuaisten ultraamistarve korostuu ragdolleilla monin verroin verrattaessa miltei mihin tahansa muuhun rotuun, ja tämä johtuu puhtaasti refluksi nefropatiasta ("reflux nephropathy", RN), joka tarkoittaa virtsan takaisinvirtausta virtsarakosta munuaisiin. Tämä vahingoittaa munuaisia ja syövyttää virtsajohtimia. Toinen syy munuaisultran tarpeelle on ragdolleille tiettävästsi uniikki - toisinaan ragdolleilta puuttuu toinen munuainen, joka on yhdistetty kohdun yksisarvisuuteen (Aleksandra Turjakin (Von Imp) kirjoittama artikkeli Flash Cats -lehteen, numeroon 20/04 - suomennos julkaistu Suomen Ragdoll-kissayhdistyksen Ragdolls -lehdessä toimestani numerossa 2/21).
Osa kasvattajistaan tekee ragdolleilleen geenitestin munuaisten polykystisyydestä ("polycystic kidney disease", PKD), mutta ragdolleilla munuaisten kystaisuutta ei tavata. Polykystinen munuaissairaus on perinnöllinen ja aiheuttaa useita nestepusseja (kystia) munuaisiin. Kystat ovat kissalla heti syntymästä ja kasvavat ajan myötä, häiriten munuaisten toimintaa ja johtaen munuaisten pettämiseen. Koska PKD on perinnöllinen, sen voi poissulkea geenitestillä ja varmista ultralla. Ragdolleilla PKD -testi on tarpeeton, koska tätä ei olla rodussa tavattu, geenitestistä ei toki ole haittaa mutta se ei kerro sitä mitä ragdollin munuaisista halutaan tietää.
Kissojen munuaisten refluksia on tutkittu harmillisen vähän maailmalla, mutta Suomessa asiaa on tutkinut muunmuassa Kissojen geenitutkimus työryhmä Helsingin yliopistolla professori Hannes Lohen johtamana, mutta tämän vuoksi tietoa löytyy jaettavaksi erittäin vähän. On myös harvoja lääkäreitä jotka osaavat ultratessaan katsoa oikeita muutoksia munuaisissa, että tietävät oikeasti että kyseessä on refluksiultra eikä PKD-ultra. Toisinaan klinikkahenkilökunta tulostaa väärän paperin (kissalta tutkittu PKD-lausunto), mutta osaava lääkäri tämän huomaa hyvissä ajoin. Kannattaa kuitenkin myös itse tarkistaa paperit ennen kuin poistut klinikalta.
Munuaiultrassa mitataan munuaisen fyysinen koko ja verrataan munuaisten kokoja keskenään - jos munuaisista toinen on huomattavan paljon pienempi kuin toinen, on usein jotain pielessä. Munuaisten yleinen ulkoasu katsotaan ja tutkitaan onko korroosiota huomattavissa, eli syöpymää tai muuta häiriötä/muutosta/arpeumaa, joka olisi virtsan takaisinvirtauksen aiheuttamaa.
Yllä mainittu munuaisen uupuminen on tiettävästi uniikki vaiva ragdolleilla ja on pääsääntöisesti yhdistetty naarailla toisen kohdunsarven puuttumiseen. Munuaiset voi tunnustella pennulta parin päivän-parin iässä erittäin helposti liu'uttamalla sormia kylkiä pitkin, jolloin voidaan välttyä suurilta yllätyksiltä esimerkiksi sterilisaatiota suunnitellessa (tämä siksi, että kissalla on aina kaksi munasarjaa, vaikka kohdunsarvia olisi vain yksi). Toisekseen, jos pennulla on ollut kaksi munuaista pentuna ja enää yksi munuainen jalostusultrassa, on kyseessä mahdollisesti akuutti munuaissairaus joka on syövyttänyt tai surkastuttanut munuaisen pois. Tunnustelemalla pentuvaiheessa pennun kyljet ja ultraamalla aikuisiällä voidaan sulkea munuaisten dysplasia ("renal dysplasia") sekä hypoplasia että RN pois kissan elämään vaikuttavista tekijöistä. Munuaistenkaan kohdalla yksi ultra ei ole riittävä, vaan tulisi kissa ultrauttaa useamman kerran, jotta tiedetään refluksin pysyvän poissa.
Kissat ovat erittäin herkkiä munuaispohjaisille sairauksille jo pelkästään sen vuoksi että ovat erittäin kuivia aavikkoeläimiä. Kissalla ei ole liiemmin varaa menettää kriittisiä nesteitä elimistöstään ennen kuin se aiheuttaa elimellisiä ongelmia.
Miksi ultraan?
- Munuaisten kuntoa ei voida tutkia muuten kuin verikokein ja ultralla
- Verikokeeseen vaikuttaa aina kissan stressitaso, joka voi antaa lievästi vääriä tuloksia. Nämä ovat kuitenkin hyviä kontrollikokeita.
- Refluksi nefropatialle ei ole geenitestiä, joten ultra on ainoa tapa selvittää tilanne
- Vain ultralla voidaan mitata munuiset leikkaamatta kissaa auki
- Ultraaminen antaa mahdollisen varaslähdön orastavaan munuaisvaivaan
